…und ich bin (endlich) auf dem Weg nach DEUTSCHLAND. Kyllä. Matkablogin tein, mutta vielä sitä en aloittaa voi. Saksassa viivyn ainakin pari kuukautta lapsia hoitamassa, ja ajattelin päivitellä (hahhah, Sonya ainakin tajuu mitä hauskaa tossa sanassa on!!) sieltä kaikkea mahdollista. Vaikka suodatan reissuani tänne blogiin (inhoon sanaa blogi), aion lähettää lähimmille ihmisille perinteikkäästi kirjeen. Täällä en viitsi koko maailman eessä haukkua saksalaisia, ja kirjeessä voin kertoa vähän tarkemmin kuulumisiani ja kaikille henkilökohtaisesti ikävöiväni. Hirveesti.
Jes, ensimmäinen päivitys. Hei miten saisin jonku kivan kuvan tähän? Auttakaa? Okei selvitän itse.
Ps. Tärkeintä matkassa on (toivottava) itsenäistyminen ja siinä sivussa kielen ja kulttuurin oppiminen.
PPs. Vaikka en oo vielä edes lähellekkään tietoinen siitä mitä tuleman pitää, mul on sellanen fiilis, että en tuu enää takas. No totta kai tuun! Hyvänen aika. Ihan ku eläisin pelkäl Wurstilla.
Ensi viikolla alan tosissaan suunnittelemaan mitä todellakin pakkaan ja mitä todellakaan en pakkaa mukaan.
Matkareppu.
Noniin, HEIPPA!
Oi harmi, en osannu käyttää sitä toista nii päivitän tänne! Nyt oot kuitenki oikeel sivul. Joo ja en ees ottanu tota reppua mukaan! 😀
Noniin voi juma mua on huijattu kyllä nyt viikon verran. Mä pistin tän blogin googgeliin ja se avas mulle jonkun ihan erilaisen blogin, jota oon seuraillu ja ihmetelly mikset ole päivittänyt sitä. Muutaman mutkan kautta löysin sitten tän oikean 😀 Onpas valaistunut olo. Sulla on hieno nahkakassi btw.. Enkä tiennyt, että Saksan maalaiskylissä/vast on noin perinteisiä taloja. Nuo talot on just hienoja 🙂 Päivitellään