Tässä se hattu/lippa! Näytän Vaahteranmäen Eemeliltä.
Voi että kuinka mä tuunkaa ikävöimää tätä perhettä vielä. Etenki siis lapsia, ja varmasti enemmän Metteä, jonka kans tuun paremmin toimee. Oikeestaa viime aikoin on ollu vähän vaikeuksia, ku Wenke ei taida pitää musta yhtä paljon. Sil on kasvukipuja ja se tarvii hirveesti hellyyttä äitiltä, ja se haluaa aaaina Oman (mummo) luo. Ja nyt on myös menossa ”tyhmä” -kausi. Mä en ota siit itteeni ku Wenke kolauttaa jalkansa ja sanoo ”blöde Hanna” , hymyilen salaa itekseni koska se on niin koomista. Ja sillonki ku äiti on töissä ja me ollaa kolmestaa kotona, ja Wenke hokee ”blöde Mama”. Täl viikol se vähäinen aika mitä oon Wenken kaa viettäny, on kyl menny paremmin. Eri ikäsii pitää lähestyy niin eri taval.
Mutta tänää olin periaattees koko päivän Metten kaa kahestaa. Hain 14:00 lapset tarhasta taas sellasella pyörävaunulla, ja ne oli ihan innoissaa. Leipomon kautta kotii (hahhah älkää naurako!!!) Piirreltii liiduil maahan pari tuntia ja makoiltii riippumatos. Ja päivän kiitos oli siinä ku kirjotin liiduilla tarinaa Mettelle ja se tulee yhtäkkiä siihen sylii ja sanoo ”danke dass du mir so schöne Sachen machst” eli ”kiitti ku teet näitä kivoja juttuja mulle”. Sit vielä lakkasin mun kynsilakoilla tytöille kivat kynnet ja luin norjankielistä Bambi-kirjaa. MIHIN KAIKKEE MÄ TÄÄL SUOSTUN!? Noi lapset vaan saa mut ihan pehmoks, ne on niin ihania! 🙂 Sitte kello oli 19:00 ja mul alko vapaa. Mikä ei siis tarkota sitä että luikenen paikalta ku käärme, vaan sitte syötii ja sellasta. Oltii kaikki tosiii väsyneitä.
Nonii, johan oli tunteikasta tekstiä. Mutta siis pointti on se että en uskonu näiden lasten tekevän muhun niin suurta vaikutusta!
Toinen tarina oli pidempi ja parempi.