Tällänen oli esimerkiks eilinen päivä: 8:00 heräsin 9:45 aamiainen 8:30- 12:30 Kinder betreuen 13:45 päiväruoka 17:00-19:30 Kinder betreuen, vanhemmat kävi eläinlääkäris kissan kans 19:45 iltaleipä Aina kun on omaa aikaa tuun luultavasti huoneesee hengähtämää, koska lapset on muuten koko ajan kimpussa. Se on kyl ihan hauskaa. Varsinki se ku Mette sanoo aina ”meine Hanna” eli …
On niin sympaattisia. Tänää kerkesin lähtee koittaa mun pyörää. Täs kaupungis pärjää hyvin pyörällä ku välimatkat ei oo pitkiä ja mäkiä ei oo. Yhtäkkiä olinki keskustassa ja höh, olin unohtanu lompakon kotii! Flunssasena vielä pari tuntii täytyy illal kattoo lapsii ku kissa käytetää eläinlääkärissä. Ps. Tänää söin ekaa kertaa paahtoleipää maapähkinävoil aamul, voi ei!! Mut tässä pari sympaattista taloa:
Lapsil on samoi leikkei tarhas ku mulla oli ysäril! Toll! Tänää käytii leikkipuistos ja matkan varrel tuli vastaa eläimii, mm. hevonen. Die Ziege
Mun ei pitäny haukkuu tääl saksalaisia, joten alotan kehuista. Avokätisiä, huolettomia ja _erittäin_ avuliaita. Aamupalaks ”leipää” ja maapähkinävoita, marmeladia tai metukkaa – its your decision. Mä otin metukkaa, ja perhe sano et mulla ei oo Suomes tapana syödä makeeta aamulla ilmeisesti. Vastasin että joo, tää on uutta mulle. (Aivan törkee vale!:D) Lento ei menny pätkääkään niinku piti – …
…und ich bin (endlich) auf dem Weg nach DEUTSCHLAND. Kyllä. Matkablogin tein, mutta vielä sitä en aloittaa voi. Saksassa viivyn ainakin pari kuukautta lapsia hoitamassa, ja ajattelin päivitellä (hahhah, Sonya ainakin tajuu mitä hauskaa tossa sanassa on!!) sieltä kaikkea mahdollista. Vaikka suodatan reissuani tänne blogiin (inhoon sanaa blogi), aion lähettää lähimmille ihmisille perinteikkäästi kirjeen. Täällä en viitsi koko maailman eessä haukkua saksalaisia, ja kirjeessä voin …
